1. Riskianalyysi suurten raakaöljyn varastosäiliöiden suunnittelua varten
1.1 Raakaöljyn vaara-analyysi
Raakaöljy on A- ja B-luokkien syttyvä neste, joka on erittäin syttyvää; Räjähdysraja-alue on kapea, mutta arvo matala, johon liittyy tietty räjähdysvaara, ja samalla tulipaloa sammutettaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota raakaöljyn vähäiseen kiehumiseen ja ylivuotoon.
1.2 Tulipalon ja räjähdysvaaran syiden analysointi
Raakaöljyn ominaisuudet määräävät palo- ja räjähdysvaaran, joka on suurin ja tärkein riskitekijä suurissa raakaöljyn varastosäiliöissä. Kolme tulipalon syttymisen edellytystä: sytytyslähde, syttyvät aineet ja ilma.
Sytytyslähteiden ongelma ratkaistaan pääosin valvontaa vahvistamalla, ja syttyvien aineiden vuotoongelmaa tulisi ehkäistä ja valvoa säiliön suunnitteluprosessin aikana.
Läikkynyt raakaöljy joutuu kosketuksiin ilman kanssa, ts. on syttyvä aine. Raakaöljyvuotoa esiintyy useammin varastoinnin ja kuljetuksen aikana, mukaan lukien öljyvuoto säiliöistä, vedenpoisto, öljyvuoto laitteiden, putkien ja venttiilien läpi sekä öljyn ja kaasun haihtuminen huonosta tiivistämisestä, ja on myös mahdollista erittäin suuria vuotoja. kuten säiliön pohjan avaaminen ja hitsin halkeilu, kelluvan levyn pohjan laskeminen jne.
Korroosio on yksi tärkeimmistä tekijöistä vuotojen esiintymisessä. Kotimaassa ja ulkomailla on ollut monia öljyvuotoja, jotka johtuvat öljysäiliön pohjan korroosiosta. Alustavat tutkimustulokset raakaöljysäiliön korroosiosta osoittavat, että säiliön pohjan korroosio on vakavaa ja suurin osa siitä on pistekorroosiota, jota esiintyy pääasiassa hitsauksen, ontelon ja muodonmuutoksen lämpövaikutuksella, jota seuraa korroosio. säiliön yläosasta, joka on epätasaista ja monimutkaista korroosiota, johon liittyy huokoisuutta, ja säiliön seinämän korroosio on kevyttä, ja se on tasaista pistekorroosiota, jota esiintyy pääasiassa öljy-vesi- ja öljy-ilma-rajapinnoissa. Vertailun vuoksi ulkoinen korroosio säiliön pohjassa on vakavampaa, lähinnä sillä puolella, missä reunalaatta kohtaa rengaspalkin perustus.
Kelluvien laattojen tulvaonnettomuus on yksi vakavista ja vaarallisista laiteonnettomuuksista, jotka ovat tabu kelluvien kattojen öljysäiliöiden tuotannossa ja käytössä. Toisaalta tällaisten onnettomuuksien esiintyminen kuvastaa vakavia puutteita suunnittelussa, rakentamisessa, hallinnassa jne., ja toisaalta se aiheuttaa suurten raakaöljymäärien vuotamisen, vaikuttaa vakavasti tuotantoon, saastuttaa ympäristöä ja aiheuttaa palovaara.
2 Tärkeimmät turvallisuuskysymykset suurten raakaöljyn varastosäiliöiden ja vastatoimien suunnittelussa
2.1 Perustukset ja säiliöperustukset
Säiliön perustusten suunnittelu ja säiliön perustusten suunnittelu ovat tärkeimmät takeet suurten varastosäiliöiden turvallisen toiminnan varmistamiseksi. Petrokemian teollisuusstandardin [2] mukaan projektipaikkaa valittaessa on tehtävä geotekniset tutkimukset, selvitettävä tilanne erikseen yleisperustalle, pehmeälle maaperustalle, vuoristoperustalle ja erityiselle maaperustalle sekä myös ehdottaa sopivia menetelmiä perustusten käsittelyyn, ja samalla tulisi tehdä tontin ja perustusten seismiset vaikutuksen arviointi, jotta vältetään erilaisten pehmeiden ja kovien perustusten rakentaminen perustukselle tai pohjalle. aktiivisten geologisten vauriovyöhykkeiden vaikutusalue.
Yleisiä säiliön perustusten muotoja ovat rengasseinä (palkki) -tyyppi, ulkorengasseinä (palkki) -tyyppi ja kaltevuussuojaustyyppi. Valinta on tehtävä geologisten olosuhteiden mukaisesti. Säiliön perustuksella tulee olla riittävä yleinen vakaus, tasaisuus ja riittävä tasossa oleva taivutusjäykkyys, suoraan säiliön seinän alapuolella olevan perustuksen rakenteellista jäykkyyttä tulee vahvistaa, pohjalevyä tukevan perustuspohjan tulee olla joustava imemään hitsausmuodonmuutoksia, se on On suositeltavaa asentaa vedenpitävä öljysulku ja öljyvuotosignaaliputki, ja pohjaveden tason ja perustuksen yläpinnan välinen etäisyys ei saa olla pienempi kuin kapillaariveden korkeus (yleensä 2 m).
